Piccolo oli juossut hyvin. Tätä menoa se rikkoo seuraavissa raveissa ennätyksensä ja tuo voiton kotiin, hymyilin ajatukselle. Irrotin ketjut, joilla musta ori oli käytävällä kiinni ja talutin sen omaan karsinaansa. Kiltti se oli, oikea herrasmies. Ikinä ei temppuillut, pysyi aina käsissä, toisin kuin omistajansa. En tiennyt, mitä ajatella, kun kuulin Jukan auton kaartavan tallin pihaan. Otin ämpärin, johon olin aiemmin laskenut lämmintä vettä, ja tarjosin siitä Piccololle. Kuulin, kuinka Jukka lampsi toimistoon. Ori joi tyytyväisenä koko ämpärillisen, vein ämpärin paikalleen, laitoin kottikärryissä odottaneet heinät Piccolon eteen, suljin valot ja huokaisin raskaasti. Hevoset rouskuttivat heiniään tyytyväisinä, kesäyö tuoksui huumaavana ja keho tuntui raskaalta päivän päätteeksi. En vain tiennyt, kuinka kauan vielä voisin olla täällä. Sydämeen sattui pelkkä ajatuskin kotoisan tallin ja hevosten hylkäämisestä, mutta olin sotkenut asiani pahanpäiväisesti. Vaikka Jukkahan kaiken oli aloittanut, minä hölmönä olin vain mennyt mukana, antanut toisen viedä kuin pässiä narussa.
Yhtäkkiä muistin jättäneeni laukkuni toimistolle. Hitto, en haluaisi törmätä Jukkaan tänään, en nyt, en tänä iltana. Vilkaisin ovesta, toimistolla ei onneksi ollut valoja. Jukka oli tainnut mennä jo talolle. Toimisto tuoksui miehelle, rintaa kouraisi. Nappasin laukkuni sohvalta ja käännyin ympäri, kun takaa kuului kolahdus. Jukka oli hiipinyt taakseni. Mies kaappasi minut syliinsä. Vedin syvään henkeä, laukku tippui lattialle ja vastasin suudelmaan.
---
Päätinpä sitten kokeilla tarinointia myös Tarinamaanantain tapaan.
4 kommenttia:
Ihan kuin kirjottaisit jostain oikeasta, tapahtuneesta asiasta. Ihan kuin tuo olisi ote jostain pidemmästä tarinasta, jonka alun ja lopun sait taian lailla näkymään näillä muutamilla sanoilla. Tosin ne olivat peikkoalku ja peikkolopppu, ehkä erilaiset kuin olisit itse kirjoittanut :)
Kiitos Isopeikko! Peikkomaisuus eli siis peikkoalku ja peikkoloppu on aina hyvästä, otan tuon siis kohteliaisuutena. Tarinan tapahtumat eivät ole todellisuutta -ainakaan minulle ;)
Vai ei totta. No meidän pitäisi saada siitä sitten todiste.
Hmm. Millähän tuollaista sitten todistaisi? Joudutte, raukat, nyt vain luottamaan joko sanaani tai mielikuvitukseenne. Molempi parempi :)
Lähetä kommentti