maanantai 5. toukokuuta 2008
Peukalot pystyyn
Niinhän se on, että kun ei ensimmäisellä kerralla onnistu, niin on laitettava uutta pökköä pesään. Työpaikkahakemuksista siis puhun nyt. Tuo aikaisempi työpaikan hakeminen kun epäonnistui (ei tosin minusta johtuvista syistä, mutta kuitenkin), niin en tällä kertaa jäänytkään tuleen makaamaan. Nousin ylös, pudistelin tuhkat vaatteista, menin eräälle työpaikkailmoituksia vilisevälle sivustolle ja etsin sieltä mieluiseni. Laitoin hakemuksen menemään ja nyt odottelen sormet ristissä, että tärppäisi. Jos tärppää, menevät kaikki tulevaisuuden varalle tekemäni suunnitelmat uusiksi, lähden kauas kotoa ja laitan elämäni mullin mallin. Pelottavaa, mutta kiehtovaa. Ja ennennäkemättömän rohkeaa minulta.
Tunnisteet:
koulu ja työ,
kuulumiset,
minä,
stressi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Peukut pystyssä!
Tattis. Peukkuja täällä tarvitaankin, kun omat peukalot ovat jo jumiutuneet ja jäykistyneet peukutus-asentoon.
Vau! Rohkeat vedot ovat usein juuri oikeita. Tärppää, jos se on tarkoitus.
Lähetä kommentti