tiistai 17. toukokuuta 2011

Jos katsoa voi niin koskea saa

Hyvä päivä. Olen käynyt kehittäviä keskusteluita ystävien kanssa ja muistanut muutamia faktoja elämästä:

1) olen ihan hyvä joissakin asioissa

2) elämässä kaikki on mahdollista

3) elämä on toisinaan oikeasti ihan hauskaa

Kohta 1) on sellainen, joka minun on kaikkein vaikein muistaa. Yleensä minulla on tunne, etten osaa yhtään mitään. Tänään olen kuitenkin uskonut siihen, että minussa on potentiaalia vaikka mihin.

Tuo kakkonen sen sijaan on lause, jota hoen kyllä kaikille muille, mutta jota en osaa sanoa itselleni. Ihan oikeasti tässä maassa, tässä hetkessä, on mahdollista tehdä melkein mitä vaan missä tahansa elämänvaiheessa. Olettaen tietysti, että on onnistunut raivaamaan tietyt esteet pois tieltään eli siis on nähnyt vaivaa tavoitteensa eteen. Pitäisi uskaltaa enemmän. Uskaltaa koettaa kuinka pitkälle voi päästä, uskaltaa testata ideoitaan, uskaltaa heittäytyä.

Ajatus 3) nousi mieleeni, kun istuin ponin selässä keskellä ei mitään, kuuntelin lintujen laulua ja vihreyden kasvua metsässä ja pelloilla. Aurinko paistoi vaikka olin odottanut vesisadetta. Hiekkatie oli kostea, tuoksui kesältä ja elämältä. Poni hohti auringossa kuin karkki ja sekä ratsastajan että ponin harjat hulmusivat tuulessa. Oli seesteistä ja kaunista.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Turhuuksia

Kuuntelen huonoa musiikkia ja seikkailen internetin ihmemaassa, vaikka pitäisi lukea huomisiin kokeisiin ja tehdä tuhatta asiaa. Olen hilpeä, vaikka tulen huomenna luultavasti saamaan elämäni ensimmäisen hylsyn kokeesta. Toisaalta on varmaan ihan hyvä osata ottaa vähän rennommin, mutta pahoin pelkään että tässä tulee vielä käymään kehnosti (toim. huom. tulen joko masentumaan tuosta hylsystä vähän liikaa tai sitten alan ottaa elämän liiankin rennosti. Molemmissa tapauksissa lopputuloksena on se, etten saa mitään enää ikinä aikaan).

Poikaystävä on nyt tosiaan jätetty. Elämä sinkkuna maistuu paremmalta (vaikkei hyvältä vieläkään). Minulla on karkkia, hyviä ystäviä ja mukavia harrastuksia. Vielä kun sitä rahaa saisi jostain...

tiistai 3. toukokuuta 2011

Mistä sen voi tietää?

Tänään on ollut pitkästä aikaa oikeasti hyvä päivä. Olen puuhaillut kaikkea kulttuuriin liittyvää ja saanut arpajaisvoiton, joka on todella mieleiseni. Lisäksi kiinnostukseni on herännyt erästä ammattia kohtaan.

Mistä sitä voi tietää, miksi haluaa tulla sitten isona? Tämänhetkinen koulunkäyntini lähti käyntiin tähtäimessä yksi tavoite: lapsuuteni haaveammatti. Mutta haluanko sitä oikeasti? Mitä jos tahtoisinkin jotain muuta? On niin monia asioita, jotka minua kiinnostavat ja jotka saavat minut innostumaan, mutta oikein mikään ei nouse ylitse muiden. Mikä on se Minun Juttuni? Mistä sen voi tietää?

Lapsuuteni unelmatyö on siintänyt mielessäni aina, mutta voisin ihan hyvin nähdä itseni jossain muussakin mielenkiintoisessa, sopivan haastavassa ja vaihtelevassa työssä. Kuka minulle kertoisi, mihin suuntaan kannattaa lähteä? Onko tässä arpomisessa kyse vain siitä, etten usko pääseväni opiskelemaan unelmatyöhöni? Epäonnistumisen pelkoko saa minut kiinnostumaan muistakin töistä, joihin olisi ehkä helpompi päästä? Mistä sen voi tietää...