Lukiessani toukokuun Koiramme-lehteä liikutuin suunnattomasti jutusta, jossa 100-vuotias Irina Björkelund antoi vähän perspektiiviä koiramaailmaan. Rouva Björkelund on mm. ollut aktiivisesti mukana eläinsuojelutyössä, hän on kasvattanut koiria ja odottanut miestään 10 vuotta tämän jouduttua syyttömänä Neuvostoliittoon vankileirille (herra Björkelund kirjoitti muuten kokemuksistaan kirjan "Stalinille menettämäni vuodet").
Myönnän, että herkistyin jutusta ehkäpä hieman liioitellusti, mutta minkäs teet. Jos sinulle, hyvä lukija, tulee Koiramme-lehti kannattaa lukea ko. juttu.
Eläinsuojelutyö on monille eläimille elämän ja kuoleman kysymys. Itsekin olen hetken aikaa ollut erään eläinsuojeluyhdistyksen hommissa, ja se työ jos mikä on tärkeää (ja rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin). En tällä kertaa aio kirjoittaa yksittäisistä eläinkohtaloista, mutta sen verran täytyy sanoa, että surkeita kohtaloita siellä oli aivan liikaa. Ja lähestulkoon joka ikinen tapaus yhdistyksellä oli siellä silkkaa ihmisten välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä. Kissoja ko. toimipisteessä on jatkuvasti yli 200 +muut eläimet (jyrsijät, kanit, koirat, linnut, kilpikonnat ja sijaiskodeissa olevat kissat). Koiria yhdistyksella oli pahimmillaankin alle 10 ja niiden vaihtuvuus on huomattavasti nopeampi kuin kissojen, koiria kun ei yleensä saa naapurista ilmaiseksi ja niitä on totuttu lenkittämään kytkettynä ja pitämään sisällä perheenjäseninä ja lemmikkeinä. Ja silti koiriakin kaltoinkohdellaan aivan liikaa, joten ei ole mikään ihme, että kissoja tällä asenteella kohdellaan todella huonosti. Kissalla ei ole tässä yhteiskunnassa (jos missään) mitään arvoa. Rotukissan ostajaa pidetään hulluna. Sisäkissan pitäjää pidetään yhä edelleen eläinrääkkääjänä tai vähintäänkin omituisena. Kissa ei kuulu Suomen luontoon, mutta silti ihmiset sen sinne päästävät. Kissojen yli ajetaan, niitä ammutaan, hukutetaan, hakataan, revitään kappaleiksi ja petoeläimet syövät niitä. Kissat itse tappavat hiirten lisäksi pikkulintuja ja Suomen uhanalaisia eläimiä (esim. sammakkoeläimiä). Kissa mielletään yhä edelleen jotenkin villimmäksi eläimeksi kuin koira, vaikka se on ollut ihmisen seuralaisena vähintään yhtä kauan. Aika harvalle tulee mieleen laskea koira ovesta yksikseen ulos metsästämään itse ruokaansa -ja hyvä niin, mutta miksei kissan elämälle anneta samanlaista arvoa?
Loppuun vielä Päivän sananakin toimivat lainaukset arvoisalta Rouva Björkelundilta:
"Eläintä ei saa koskaan ottaa hetken mielijohteesta, ilmaiseksi annettavat joutuvat usein huonoiten kohdelluiksi."
"Meidän tulee kunnioittaa kaikkea elämää, eikä vähiten niitä pienimpiä -eläimiä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti