Tänään istuin sateessa tulevan kotini kuistilla ja kuuntelin veden tippumista ränsistyneistä räystäistä. Haistelin kukkien sateen esiin tuomaa tuoksua ja kuuntelin lintujen laulantaa. Tunsin pitkästä aikaa olevani kotona.
Olen intoillut sisustamisesta, olen saanut hulluja ideoita -sekä hyviä että huonoja- ja värvännyt ystäviäkin sisustushommiin. Olen löytänyt varastoista vanhoja esineitä, jotka on pakko ottaa käyttöön tai laittaa esille, vaikka tarkoitus kuinka olisikin ollut päästä eroon jo olemassaolevastakin roinasta sen sijaan että sitä keräisi vielä lisää.
Olen jo vähän kitkenyt villiintynyttä kukkapenkkiä, tosin ihan vähän vaan, sillä 1) en oikein erota rikkakukkia kukkapenkkikukista (taktiikkani oli jättää kaikki nätit kukat talteen) ja 2) en haluakaan siitä penkistä mitään siistiä ja hallittua. Lisäksi kitkeminen jäi vähän toisarvoiseksi seikaksi muutenkin, kun keskityin lähinnä jutustelemaan kimalaisten kanssa ( surullinen uutinen ) ja ihastelemaan pihallani pyörivää hyvin kesyä oravaa. Ja pitihän siinä tietenkin päivitellä luontoa ja maailmaa muutenkin.
Tuosta eilisestä dokkarista en nyt kykene kirjoittamaan mitään. Toivottavasti katsoitte sen. Olen siitä edelleen niin järkyttynyt, etten halua vaivata päätäni sillä tässä ihanassa yöllisessä sateen aiheuttamassa euforiassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti