Minä vihaan televisiota, mutta silti sitä tulee katsottua aivan liikaa. Minä seuraan kaikenlaisia typeriä sarjoja kaikenlaisista typeristä syistä. Annan nyt muutaman esimerkin.
1. Syöminen. On olemassa sellaisia sarjoja, joita en olisi koskaan alkanut seuraamaan, jos en olisi mieltänyt niitä ns. herkkuohjelmiksi. Itse sarjan laadun kanssa nimityksellä ei ole mitään tekemistä, vaan kyse on puhtaasti siitä, että näitä sarjoja katsellessa vaan kuuluu syödä jotain -tietenkin mieluiten jotain herkkua. Suklaata, jäätelöä, sipsejä, you name it (I'll eat it). Myöhemmin tällaiseen sarjaan itseensäkin voi jäädä kevyesti koukkuun, mutta silti ohjelmaa katsoessa yleensä tulee syötyä. Esimerkkisarjana toimikoon vaikka Greyn anatomia, jota en olisi varmaankaan alkanut seuraamaan, jos en olisi sen varjolla saanut keskiviikkoisinkin herkutella.
2. Rakkauden kaipuu. Niinä synkkinä aikoina, kun sitä omaa kultamussukkaa ei joko ole olemassa, ei ole löytynyt tai se ei ole saatavilla, täytyy tietenkin katsoa jotain romanttista hömppää. Romanttista hömppää löytyy elokuvien lisäksi myös sarjoista. Hyvänä esimerkkinä toimikoon Gilmoren tytöt, jossa aina vähintään yhdellä ihanalla naisella/tytöllä oli onnea (huonoa tai hyvää) mies-saralla. Tippa tuli linssiin sarjaa katsoessa useampaankin otteeseen, vaikka koko sarja olikin aivan absurdi.
3. Tylsyys. Jos on tylsää, tulee tuijotettua ties mitä tuubaa. Tällaisesta sarjasta hyvin harvoin tulee tv-viikon ehdoton suosikki, useimmiten tällaista sarjaa ei tule katsottua edes kahta kertaa, ja juuri tästä syystä en laita tähän mitään esimerkkiä (ne eivät ole jääneet mieleen).
4. Traditio. Tämä voi tarkoittaa joko sitä, että tiettyjä sarjoja tulee katsottua vain, koska ne tulevat esimerkiksi tiettyyn kellonaikaan (esim. Todistettavasti syyllinen). Tai sitten se voi tarkoittaa sitä, että tiettyjä sarjoja tulee katsottua kerta toisensa jälkeen vaikka olisi nähnyt ko. sarjan joka ikisen jakson jo kymmeneen kertaan. Jokainen telkkarin omistava henkilö varmasti tietää, mitä nämä sarjat ovat...
5. Hetkellinen mielenhäiriö. Joidenkin sarjojen katsomista ei vaan voi perustella mitenkään järkevästi. "Tää on niin huono, että tästä tulee jo hyvä" on yksi yleisimpiä perusteluitani tällaisten sarjojen katsomiselle, mutta jokainen lukija voi varmasti itsekin nähdä, mikä perustelussa mättää. Esimerkkisarjana toimikoon tällä kertaa vaikkapa Zorro -miekka ja ruusu (joo-o, ihan oikeesti).
Ja tärkeimpänä kaikista: 6. Sarja on vaan niin pirun hyvä. Jotkut sarjat vaan vetoavat suoraan sydämeen, eikä sitä tarvitse perustella mitenkään. Tällaisina sarjoina itselleni toimivat esimerkiksi: Puutarhaetsivät (siis hei, kukkia ja murhia! Mitä muuta tämä voisi olla kuin pirun loistava??), Monk (neurooseja ja murhia!), Sherlock Holmes (siis tähän ei voi sanoa mitään muuta, kuin Sherlock Holmes), Avara Luonto (tuo lauantai-iltojen perinne) ja House (jota en osaa perustella mitenkään). Oho, tulipas dekkari-painotteista, mutta saa nyt luvan kelvata.
Kerrottakoon, että jos saan sen aiemmin mainitun asunnon, en luultavasti ota televisiota sinne mukaan. Käyn sitten vaan juuri sopivasti jossain kylässä noiden kohdan kuusi sarjojen aikaan.
2 kommenttia:
Suosittelen tuota telkkarittomuutta lämpimästi! Sarjoja ja leffoja voi katsella tietsikalla ja silloinhan ei tule useinkaan hankittua mitään kovin kamalaa tuubaa. Telkkarittomuuteen myös tottuu yhdessä hujauksessa, vaikka sen katselu olisi muodostanut kuinka keskeisen ajanvietteen.
Toisaalta vastaavan ajan varmaankin vietän netissä... Mutta netissä voi sentään tehdä kaikenlaista. Kuten kommentoida blogeja:D
Kyllä netissä hengailu on aina kehittävämpää kuin telkkarin katselu. Itse ainakin kehitän itseäni ja mieltäni kaiken aikaa, joko kirjoittamalla/lukemalla (ja siis näähän on niinQ sellasta taiteellista, eix?!) blogeja tai foorumeita, oppimalla jatkuvasti uutta lukemalla esimerkiksi lampola.orgista lampaiden synnytyksistä tai munanetistä kanojen kalkkijaloista (jota muuten aiheuttaa eräs punkkilaji) tai ihan vaan pelailemalla jotain älliä vaativia pelejä, kuten mahjonggia tai sudokua.
Ja ilmoittamalla kaikille puolitutuille, että ei omista telkkaria, voi antaa itsestään todella älykkään, erikoisen ja ehdottomasti taiteellisen kuvan. Koska kuten Jenni itsekin Jemoryyn kirjoitit, ihmiset kuvittelevat telkkaritta elämisen olevan ehdottomasti merkki jostakin suuremmasta.
Lähetä kommentti