Siinä se haukkua räksyttää. Hau hau hau. Kuinka minä en ole sitä ja tätä ja kuinka minä olen tuota ja näitä. Asioita joita en ole: älykäs, ahkera, työssäkäyvä, kaunis, laiha. Asioita joita olen: laiska, paska, läski, tyhmä, ääliö, vammanen, idiootti. Päivästä toiseen. Hah hah, onpas hauskaa kun meidän Rosa on niin typerä! Tai Rosa, älä nyt yritä siinä yhtään vitsailla, kun sulla on niin käsittämättömän huono huumorintaju ja paskat jutut. Heko heko. Vitsiksihän se ne muotoilee, mutta kyllä minä tiedän millaisiksi ne jutut on tarkoitettu. Ne on tarkoitettu sellaisiksi, että minua alkaa itkettää ja kaikkia muita naurattaa, mutta koska en tietenkään voi itkeä, on minunkin naurettava. Oikein vedet silmissä.

Minä olen niin paska ihminen, että koiranikin vihaa minua. Heh heh, annapas kun minä vien sen ulos, niin on silläkin kaikki paremmin. Ja sitten tulee täti kylään ja sanoo, että koira on niin hyvässä kunnossa ja niin paljon paremman näköinen nykyään (kun Se käyttää koiraa lenkillä). Hittoakos sillä on väliä, että aiemmin minä olen mm. juossut, treenannut kolmea eri lajia ja lenkkeillyt tuntikausia päivittäin sen kanssa. Silloinhan se oli tädin mukaan liian laiha. Mutta nyt, NYT se on niin hyvässä kunnossa. On Se sitten ihmeellinen, kun parin viikon puolen tunnin päivittäisillä lenkeillä se saa koirankin parempaan kuntoon kuin minä. Hittoakos sillä on väliä, että minä olen mm. omistanut käytännössä koko elämäni eläimille, opiskellut alaa neljä vuotta ja käytän kaiken vapaa-aikani ja vähäiset rahani eläinteni hyvinvoinnin takaamiseksi. Ehei, ei sillä ole tietenkään mitään merkitystä, onhan se paljon arvostettavampaa kun Se käyttää koiraa hetkellisesti parilla hassulla lenkillä silloin kun ehtii.

Se on oikea koko kylän lellikki. Kaikkihan siitä pitää. Se on hauska, oikea tarinankertoja. Ja lahjakaskin se on, älykäs, kaunis ja vaikka mitä. Aivan ihana ihminen siis. Ja joka jumalan kerta, kun käyn jossain ihmisten ilmoilla, saan kuulla kuinka Mielettömän Ihana ja Hauska tyyppi Se onkaan. Ja mitäs sille nyt kuuluu? Että kaikki on hyvin? Minäpä olenkin ajatellut ottaa siihen yhteyttä.

Sehän on vaan mukavaa, kun vietetään aikaa yhdessä. Eihän sillä ole niin väliä, onko molemmilla osapuolilla yhtä hauskaa, tai onko porukassa joku, joka toistuvasti joutuu kaiken kettuilun kohteeksi ja naurunalaiseksi. Synttärilahjassakin se onnistui vihjaamaan, että en osaa kokata ja olen niin paska kodin hengetär kuin olla vaan voi. Vaikka onhan se toki -nyt- yleisessä tiedossa, että ei meidän Rosa osaa siivota, kokata, leipoa, kutoa, ommella tai oikeastaan yhtään mitään. Ja miten se onkin niiiiiin laiska? Mitään se ei saa aikaan, vaikka kuinka me sitä kannustetaan ja vähän potkitaan persuksille. Juu, kyllähän niitä potkuja tulee, oikein sataa, mutta missä ne kannustukset on? Auta armias, jos erehtyy surkuttelemaan sitä, kuinka ei ole erityisen hyvä oikein missään. Kaikki aina sanoo, että noh noh, äläs nyt, kyllähän sä olet vaikka kuinka lahjakas monessakin asiassa. Ai niinkuin missä? Noh, ööh...

Ja tämänkin kun Se lukisi, niin olisin varmasti kauhea valittaja. Eihän sitä nyt vitsistä voi suuttua!

Kyllä isoveli osaakin olla julma.