Päätä särkee. Ahmimalla syödyt sipsit kaduttavat, oksentaisin ne ulos, jos pystyisin. Alitajunnassa nakuttaa koko ajan tieto siitä, että olen lihonnut kymmenen (10) kiloa vuodessa, enkä edes silloin kymmenen kiloa sitten ollut tyytyväinen. En uskalla edes sovittaa tiettyjä housuja, koska tiedän, että ne eivät enää mahdu jalkaan ja ne kireät t-paidatkin pölyttyvät hyllyllä. On ollut aika, jolloin jopa ne kaikkein kireimmät paidat tai housut lököttivät. Siihen aikaan aion palata takaisin.
Myös stressi asuntoasioiden takia painaa. On olemassa talo, jossa on juuri minun lompakolleni sopiva vuokra, lähes täydellinen piha ja hyvä sijainti. Pystyn sieluni silmin näkemään ja tuntemaan millaista elämäni siinä talossa olisi. Vaan sitä havittelee tietenkin joku toinenkin. Yritän ajatella positiivisesti, mutta ajatuksissa kummittelee luulo, että minua vihataan tällä kylällä -tai vähintäänkin inhotaan. Että minua ei haluta tänne eikä missään nimessä juuri siihen taloon. Että se Toinen on niin paljon parempi, mukavampi ja viehättävämpi.
Aion pudottaa painoa vähintään sen kymmenen kiloa ja aion saada sen asunnon. Nämä päätökset on hyvä tehdä ahmitun puolikkaan sipsipussin jälkeen ja äidin sohvalta.
2 kommenttia:
Moi Rosa! Ihastuttava värimaailma täällä mietetarhassa. Onneksi on äidit, joiden sohvilla voi käydä välillä lataamassa...
Hih, ensimmäinen kommentti!
Värimaailma tuntui sopivan kuvaan, vaikka ei olekaan todelliselle minälleni kovin tuttu. Vaan jos sitä kerran täytyy luoda uusi persoona, miksipä ei kokeilisi samantien myös uutta värimaailmaa?
Lähetä kommentti